Olin hyvin innostunut vastikaan kokeilemastani pelistä ja päätin käydä ostamassa itselleni sellaisen. Se kuitenkin osoittautui oletettua vaikeammaksi.
Ensimmäiseen liikkeeseen astuessani suuntasin suoraa tiskille aikomuksenani kysellä myyjältä, mitä hän suosittelisi, sillä samantyyppisiä pelejä on olemassa pari vain vähän toisistaan poikkeavaa. Hämmennykseni oli suuri, kun tervehdittyäni myyjää tämä tervehti takaisin ja alkoi sitten kuikuilla jonnekin selkäni taakse. Hetken päästä vain yksinkertaisesti aloin selittää asiaani jolloin myyjä alkoi tapittaa minua jotenkin kummastuneena. Nopeasti naama kuitenkin palasi peruslukemille ja sen jälkeen palvelu oli oikein hyvää. Liikkeessä ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut saatavilla itse peliä vaan pelkät ”soitin”setti. Päätin siis olla ostamatta sitä, sillä ilman peliä leikkirumpujen paukuttelu ei syystä tai toisesta innostanut.
Onneksi kyseisessä ostoskeskuksessa on muitakin peliliikkeitä ja suuntasinkin seuraavaan. Se oli täysin tyhjä ja myyjät juttelivat keskenään tiskillä. Suuntasin siis sinne ja kerroin asiani. Kummankin myyjän kasvoille ilmestyi hämmentynyt ilme ja varsinkin toinen näytti siltä, että oli tipahtaa tuoliltaan. Siitä seurasikin kiehtova keskustelu:
Myyjä: ”Onko sulla joku toimeksianto?”
Asiakas: ”Häh?”
M: ”Niin, että kenelle tää peli tulee?”
A: ”No siis mulle.”
M: ”Sulle?”
A: ”Joo.”
M: ”Aha..”. *vaihtaa työkaverinsa kanssa merkitseviä katseita*
A: ”Niin, että se tulis tosiaan Xboxille…”
M: ”Tiedätkö sä miltä Xbox näyttää?”
A: …..?!
M: ”Siis se on se valkonen tai musta, jossa on se vihree x.”
A: *huoh*
Olin vähintäänkin hämmentynyt saamastani kohtelusta ja poistuin kaupasta nopeasti.
Kolmannessa kaupassa en saanut sitten enää minkäänlaista palvelua, mutta sieltä löytyi sitten sekä peli että ”soittimet” ja hintakin oli kohdallaan joten päädyin ostamaan tuotteet sieltä.
Jatkossa taidan vain suosiolla ottaa miespuolisen henkilön mukaani peliostoksille, ettei myyjäparkojen tarvitse 1) kuikuilla, että missähän tämän tyttösen poikaystävä/veli/edes joku miespuolinen henkilö on, 2) kysellä, miksi ihmeessä haluan pelin ostaa tai kertoa miltä konsoli näyttää, 3) jättää minut täysin huomioimatta.
-XX
Olin lukiolaistyttönä melkein 10 vuotta sitten ostamassa farkkuja. Vaateliike oli tunnettu hyvistä farkkuvalikoimistaan ja etsiskelin aikani sopivan mallisia housuja korkeista pinoista. Tuntui, etten millään löydä ja päätin kysyä myyjältä osaisiko hän neuvoa minulle, mistä pinosta minun kannattaisi etsiä seuraavaksi. Lähelläni oli hyllyä järjestelemässä keski-ikäinen naismyyjä ja pyysin häneltä mielestäni kohteliaasti apua kertoen minkä malliset farkut olisivat minulle sopivat. Vastaus tyrmäsi täysin. Myyjä alkoi paasata minulle voimakkaalla äänellä, että ”Nyt on juuri se lauantai, kun kaikki ihmiset ovat ostoksilla. Itse täällä täytyy kaikkien etsiä, ei täällä kukaan ehdi auttaa!”, jne. Seisoin kuuntelemassa ja tunsin häpeää siitä, että olin rohjennut häiritä myyjää. Poistuin paikalta melko pian kohtauksen jälkeen ja kummastelin mielessäni sitä, miten monta kertaa myyjä olisikaan ehtinyt osoittaa minulle joitain farkkupinoja siinä ajassa, minkä hän käytti moittimiseen.
Muutaman vuoden ajan vältin visusti menemästä uudelleen kyseiseen liikkeeseen. Myyjällä oli tuolloin ilmeisesti vain huono päivä, mutta tapaus oli niin voimakas, että yhä tänäkin päivänä ostoksilla ollessani olen valmistautunut siihen, että kysymisestä saattaa milloin tahansa seurata tiukka puhuttelu.
-Tuolloin nuori
Olin vaateostoksilla. Oli kesäsunnuntai, ja se näkyi minulle vaatteita myyneestä aspasta.
Ensimmäisellä kerralla vein kassalle mekon ja huivin. Kysyin myyjältä ystävällisesti:”Kun tämä mekko oli nettisivuilla alennuksessa, niin koskeeko se myös myymälää?”. Myyjä vastasi töykeästi: ”No ei koske!”. Toisella kerralla olin sovittanut alennuksessa olevia sinisiä farkkuja.Huomasin lapussa virheen, sillä kaikkien muiden farkkujen alennuslapussa oli lukenut 7€, mutta näissä se oli 9€. Kun huomautin asiasta, jälleen ystävällisesti, niin myyjä näytti p*rseen nielleeltä ja ärähti: ”No kyllä tyhmäkin tietää, että ne ovat silloin 7€!”. Tiedän, että sunnuntaina töihin tulo ei ole herkkua, mutta ei sitä asiakkaille tarvitsisi näyttää.
-muotityttö
Poikkesin pitkästä aikaa Alkossa, mitä lie olin ostamassa, viskiä ja rommia kai. Pääsin sitten tiskille, missä myyjä ilmoitti että ei myy minulle. Koitin pitkään kysellä että miksi ei. Ei suostu aspa kertomaan. Olin vesiselvä, olisin voinut vaikka seulat antaa. Lopulta vartija heittää minut ulos. En siinä nyt jäänyt kummastelemaan, menin sadan metrin päässä olevaan Alkoon ja ostin mitä ostin, kerroin siinä vielä tämän tarinan myyjälle. Hän otti asian vakavasti. Soitti kyseiseen Alkoon, jutteli hetken ja ilmoitti että myymälänjohtaja hoitaa asian ja pahoittelee.
Mieli koheni kummasti myöhemmin kun olin ostamassa rommia. Myyjä kysyy papereita, joita ei ollut. Myyjä kysyy miksei ole. Sanon että ”ku mä olen jo 31″. Myyjä toteaa että ”jaa no sit”, ja myi. Idiootteja on tiskin kummallakin puolella, mut tuo oli hauskinta sitten tynnyrillisen apinoita.
-Mane
Tämä tapahtui jokunen kuukausi sitten. Näin lehdessä erään valtakunnallisen ketjun mainoksen, jossa tarjottiin uutuustuotetta sopivaan hintaan. Soitin ilmoituksessa olleeseen numeroon joka paljastui ketjun kaikkien liikkeiden yhteiseksi asiakaspalveluksi. Kerroin että haluan varata Tuotteen Oikeaan Myymälään. Aspa otti tiedot ylös ja lupasivat että ilmoittavat liikkeestä kun tuote on noudettavissa. Noin 30 sek. puhelun päättymisestä puhelin soi ja keskustelu meni suunnilleen näin:
(M= myyjä, eli soittaja, A= asiakas, eli minä, puheluun vastannut)
M: ”Matti Myyjä tässä Oikeasta Liikkeestä hei! Oliko Antti Asiakas?”
A: ”Hei, juu, puhelimessa.”
M: ”Olit jättänyt soittopyynnön.”
A: ”Itseasiassa soitin asiakaspalveluun ja tilasin Tuotteen teille.”
M: ”No he ottivat soittopyynnön ja minä nyt sitten soitan.”
A: ”No okei.. halusin siis varata Tuotteen, teillehän piti tulla niitä maanantaina.”
M: ”Juu tulee, ja saat varmasti jos nyt tilaat.”
A: ”Niin, tilaan sellaisen.”
M: ”Okei, otetaas tuosta paperia ja kynä, hetkinen…” *rapinaa ja kolinaa*
M: ”Kerrotko nimesi?”
A: ”Öö.. (justhan sä kysyit mua nimeltä?), Antti Asiakas.”
M: ”Ja sitten vielä puhelinnumero?”
A: (wtf, sä soitat mulle!!!) ”Tuota… se johon sä just soitat…”
M: ”Niin, se numero?”
A: ”Antaa olla, ostan naapurista. Hei hei.”
M: ”Jaha, kuulemiin.”
-Olli
Asioin tässä eräänä päivänä erään operaattorin palvelupisteessä. Pienessä liikkeessä on samaan tyyliin kuin esim. pankissa vierekkäin muutamia palvelupisteitä, jotka toisin ehkä kuin pankissa on tässä liikkeessä aivan vierivieritysten ja hyvin heppoisella sermillä erotetut. Olin itse ostamassa uutta puhelinta, ja itse sainkin aivan erinomaista palvelua. Sillä välin kun minua palveleva myyjä kirjoitteli tietokoneelle tietojani uutta liittymää varten, en voinut olla kuulematta viereisen pisteen keskustelua.
Nainen oli ostamassa lahjakortillaan uutta puhelinta, olin jo alkuvaiheessa sivukorvalla kuulevinani että myyjä oli vähän nihkeällä tuulella. Siinä kun naisasiakas vertaili kahta myyjän tuomaa puhelinta keskenään ilmeisesti liian kauan (ei missään nimessä yli viittä minuuttia) myyjä hyvin töykeään mutta tyynen rauhalliseen sävyyn toteaa että ”koittakaapa tulla nyt johonkin ratkaisuun!”. Itsekin hätkähdin ja ajattelin että olin varmastikin kuullut väärin. Nainenkin kysyi hämmentyneenä että ”anteeksi?”. ”Niin että joku ratkaisu nyt pitäisi tehdä” – jälleen samaan sävyyn vastattuna.
Heti tämän jälkeen myyjän äänensävy muuttui ystävällisemmäksi ja hän kysyy asiakkaaltaan että ”No niin, mutta mitä kautta muuten teille tulee internetpalvelut?” (varmaan tässä vaiheessa muisti internetprovikat?).
Naisasiakas toimi mielestäni aika tyylikkäästi; hän otti lahjakortin käteen ja sanoi myyjälle suht tiukkaan mutta kuitenkin asialliseen sävyyn että ”Kyllä ne jotain kautta tulee, kiitos!”, ja poistui samantien mitään muuta sanomatta myymälästä. Ja myös siis ilman puhelinta.
Täytyy kyllä sanoa etten pitkään aikaan ole nähnyt yhtä töykeää tyyliä asiakaspalvelijalla, etenkin kun kyse ei voinut olla kiireestä, koska internetyhteydestä oli kuitenkin aikaa puhua.
-sivustakatsoja
Viime kesänä etsin juuri tietynlaisia kenkiä mieheni siskon häihin. Netistä löysin haluamani ja koska kyseisen liikkeen putiikki sijaitsee paikkakunnallamme, suuntasin tietysti sinne. Noh, koot oli tietty loppu, ja kävin myyjän kanssa seuraavanlaisen keskustelun:
Minä: ”Onkohan näitä kenkiä mahdollista tilata yhdet 37 kokoiset?”
Myyjä: ”No en kyllä tiiä.”
Minä: ??
Koitin toisia kenkiä, oli vähän naftit.
Minä: ”Onkohan nää nahkaa?”
Myyjä: ”No en osaa kyllä yhtään sanoo.”
Minä: ”Aattelin kun on vähän tiukat et nahkahan kyl sit venyy…”
Myyjä: ”Sul on vääränkokoinen jalka.”
Minä: ???
Myyjä: ”Ootko käyny muualla kattoon, niinku Andiamossa ja silleen?”
Viimeinen kysymys oli varsin outo, sillä olin tullut kyseiseen liikkeeseen ostamaan pinkkejä platformeja. 
-Aspa itsekkin
RSS
