Olin hyvin innostunut vastikaan kokeilemastani pelistä ja päätin käydä ostamassa itselleni sellaisen. Se kuitenkin osoittautui oletettua vaikeammaksi.
Ensimmäiseen liikkeeseen astuessani suuntasin suoraa tiskille aikomuksenani kysellä myyjältä, mitä hän suosittelisi, sillä samantyyppisiä pelejä on olemassa pari vain vähän toisistaan poikkeavaa. Hämmennykseni oli suuri, kun tervehdittyäni myyjää tämä tervehti takaisin ja alkoi sitten kuikuilla jonnekin selkäni taakse. Hetken päästä vain yksinkertaisesti aloin selittää asiaani jolloin myyjä alkoi tapittaa minua jotenkin kummastuneena. Nopeasti naama kuitenkin palasi peruslukemille ja sen jälkeen palvelu oli oikein hyvää. Liikkeessä ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut saatavilla itse peliä vaan pelkät ”soitin”setti. Päätin siis olla ostamatta sitä, sillä ilman peliä leikkirumpujen paukuttelu ei syystä tai toisesta innostanut.
Onneksi kyseisessä ostoskeskuksessa on muitakin peliliikkeitä ja suuntasinkin seuraavaan. Se oli täysin tyhjä ja myyjät juttelivat keskenään tiskillä. Suuntasin siis sinne ja kerroin asiani. Kummankin myyjän kasvoille ilmestyi hämmentynyt ilme ja varsinkin toinen näytti siltä, että oli tipahtaa tuoliltaan. Siitä seurasikin kiehtova keskustelu:
Myyjä: ”Onko sulla joku toimeksianto?”
Asiakas: ”Häh?”
M: ”Niin, että kenelle tää peli tulee?”
A: ”No siis mulle.”
M: ”Sulle?”
A: ”Joo.”
M: ”Aha..”. *vaihtaa työkaverinsa kanssa merkitseviä katseita*
A: ”Niin, että se tulis tosiaan Xboxille…”
M: ”Tiedätkö sä miltä Xbox näyttää?”
A: …..?!
M: ”Siis se on se valkonen tai musta, jossa on se vihree x.”
A: *huoh*
Olin vähintäänkin hämmentynyt saamastani kohtelusta ja poistuin kaupasta nopeasti.
Kolmannessa kaupassa en saanut sitten enää minkäänlaista palvelua, mutta sieltä löytyi sitten sekä peli että ”soittimet” ja hintakin oli kohdallaan joten päädyin ostamaan tuotteet sieltä.
Jatkossa taidan vain suosiolla ottaa miespuolisen henkilön mukaani peliostoksille, ettei myyjäparkojen tarvitse 1) kuikuilla, että missähän tämän tyttösen poikaystävä/veli/edes joku miespuolinen henkilö on, 2) kysellä, miksi ihmeessä haluan pelin ostaa tai kertoa miltä konsoli näyttää, 3) jättää minut täysin huomioimatta.
-XX
RSS
Monesti olen kysynyt, että riittääkö...
On muuten niin totta, kun menee ostamaan naispuolisena olentona jotain tietyn tyyppistä asiaa joka on leimautunut vahvasti vain-miehet-ja-pojat-tekee-tai-tietää-tästä-jotain. Itse työskentelen tietokone-alalla toimea sen enempiä tarkentamatta, ja lähes aina kun menen ostamaan tietokoneeseen jotain osaa tai muuta elektroniikkaa alkaa miespuoliset myyjät puhumaan alentuvaan sävyyn. Ottaa päähän jopa siinä määrin että mulle on vakiinunut yksi tietty kauppa tämän tyyppisten kamojen ostoon (jossa minua alunperin kohdeltiin tasavertaisesti), jos sieltä ei saa tilaan suosiolla netistä.
Tuttu juttu. Itse aina ihmettelen, mitä tuollaiset miehet mahtavat elektroniikkansa kanssa puuhata, kun ilmeisesti luulevat että sen käyttöön tarvitaan miehisiä sukupuolielimiä…
Sama ilmiö havaittu kun miespuolisena menen kyselemään keittiö- tai kokkausvälineitä niin tuntuu kuin olisin joku kummajainen mieheksi jos kyselen varsinkin jotain hieman erikoisempia tarvikkeita.
Taitaa nuo ikivanhat sukupuoliroolit vieläkin painaa…
Hassu juttu, mun mielestä kokkailu on nimenomaan miehistä puuhaa, noin niinkuin ainakin jos ajattelee sitä kautta että maailman kuuluisimmat keittiömestarit ja kokit on yleensä miehiä…
Itse olen harrastanut konsolipelaamista sieltä kultaisesta vuodesta -88 asti, eikä kukaan ole koskaan kohdellut alentuvasti tai kummastellen, vaikka pelimakuni on juuri niin äärimiehekäs kuin olla ja voi – vaikka siihen hameväkeen siis todellakin kuulun. Päinvastoin, miehet (joita poikkeuksetta jokaisella paikkakunnalla myyjät ovat olleet) ovat oikein innostuneet selittämään asioita, joista en välttämättä itse ole tietoinen tai välttämättä haluakaan kuulla. Viimeksi olin itseasiassa hankkimassa juuri samaa settiä kuin tämän aasipalvelun saanut kirjoittaja ja sain siinä sivussa myyjältä kuulla, että kyseisen firman johtoporras oli juuri antanut potkut isolle osalle työntekijöitään. Tätä edellisellä kerralla juteltiin Snesistä ja Nesistä, niiden ominaisuuksista ja siitä, mistä pelejä nykyään löytyy. Aina on ollut tosiaan ihan asiallista palvelua ja ihan selkeästi on laskettu kuuluvaksi siihen konsolinörttiklaaniin, samanveroisena jäsenenä.
Ehkä ongelman ydin onkin se, että jos pukeutuu tyttömäisesti/naisellisesti, saa juuri noita hämmentyneitä katseita, mutta kun pelmahtaa paikalle sen näköisenä, että Cokis-puute on paha ja viime yö on valvottu konsolin kanssa, saa tasa-arvoisempaa kohtelua.
Hehe, voisinpa sanoa että vähän sama juttu kuin kirjoittajalla on sattunut omalle kohdalle kun olen halunnut ostaa tv:n tai auton
Tv:tä menin kyselemään paikallisista isommista tavarataloista, ei mitään. Katsoivat ja selittivät ummet ja lammet, ”Sinä et varmaan tiedäkään, että kälä kälä” Ei kiitos.
Menin pieneen putikkiin joka on erikoistunut viihde-elektroniikkaan, (kyllä, niitäkin on vielä olemassa) Mies myyjä tuli luokseni, kyseli että mitä olen vailla ja kuinka hän voi auttaa. Sanoin että 32″ taulutv:tä vailla, Samsung merkkistä. Ei sen ihmeellisemmin kysellyt tai sukupuoltani ihmetellyt, vaan alkoi esittelemään valikoimaa. Kysyi kohteliaasti vielä että tarvitsenko kantoapua autolle? En tarvinnut, ei tyrkyttänyt
Autoa ostaessa myös pidetään naispuoleisia ihmisiä ihan pilkkana, ainakin meillä päin.
En edes viitsi kaikkea kuulemaani tai kokemaani kirjoittaa tänne, mutta parhainta palvelua sain juuri naapurikaupungin autoliikkeeltä kun menin nykyistä autoani katsomaan. Olin löytänyt auton netistä, soitin ja tiedustelin koeajolle aikaa. Myyjä antoi auton koeajoon minulle ilman suurempia venkslaamisia, selitti että missä löytyy hätävilkut yms. JOS jotain sattuu (Tämä muuten kuuluu myyjän työhön, on sitten kumpi tahansa sukupuoli kaupan toinen osapuoli) Seuraavana päivänä soitin sitten myyjälle olleeni tyytyväinen koeajon jälkeen, aioin ostaa auton ja luettelin huomaamani puutteet. Myyjä lupasi hoitaa puutteet kuntoon ja kaupat sovittiin seuraavaksi päiväksi. Tässä huomasin että enpäs ollutkaan millään lailla eriasemassa kuin miesasiakkaat.
Minä jätän itse autojen osien pohdinnan suosiolla miehelleni, kuten hän jättää vaateostoksensa minulle. Hän menisi mieluummin hirteen kuin pemmastamaan vaate-, ja kenkäkoreja, joten ostan mieluusti vaatteet hänelle ja hän taas keskittyy kattolamppujen vaihtoon ja muihin ”miehille kuuluviin” asioihin. Kassalla ei ole koskaan ihmetelty, miksi ostan myös miesten vaatteita – ilmeisesti tämä on aika yleistä, että isännät pyytävät emäntiä hoitamaan vaateostoksia =D
olen sen verta ehkä harvinainen nainen joka ymmärtää autoista yhtä jos toistakin ja yllättävän paljon…
muutaman kerran olen mennyt liikkeeseen autoa katsomaan niin miesmyyjät ovat ehdotelleet mulle jotain suzuki switiä tai nissan micraa..
vaikka olen selvästi tuonut julki että haluan vähintää 2.0 koneellisen auton.. niin ei.. palvelu vain ei pelaa…
kerran sitten sattui mieheni olemaan mukanani auton ostossa niin eikös myyjät myyneet autoa miehelleni ja selitti vaikka mitä teknisiä tietoja siitä miehelleni joka ei tajunnut hevon kukkuakaan.. ja myyjälle sanottiin moneen kertaan että auto on mulle tulossa… joten myyntitekstit saa suunnata mulle..
olin myyjälle ilmaa…
lähdimme toiseen paikkaan katsomaan autoja ja kas kun sain erinomaista palvelua naismyyjältä…
Vai oikein 2.0 koneellisen. LOL.
Kuka nyt 1.3 micran haluaisi? Eihän sinne edes mahdu sisälle.
T: Pienikokoinen autoista jonkun verran tietävä nainen
Itse en ole pelikaupassa törmännyt minkäänlaiseen varsinaiseen syrjintään tähän päivään mennessä, vaikka olenkin pelien suurkuluttaja… Vaikka olen kyllä huomannut, että jos miespuolinen henkilö kysyy myyjältä jotain, he saattavat kaikessa rauhassa puntaroida asiaa vaikka viitisentoista minuuttia keskustellen intensiivisesti. Jos minä kysyn samalta myyjältä, vastaus on joko ”kyllä” tai ”ei”, ja jos yritän jatkaa asiasta, saan vain ympäripyöreitä kommentteja. Ilmeisesti luullaan, että pelikeskustelut ovat liikaa nuoren naishenkilön aivokapasiteetille.
Tietotekniikka itsessään on asia erikseen – pari vuotta sitten 18-vuotiaana vein tietokonetta korjaukseen isäni kanssa. Korjaaja kysyi isältäni, mikä on ongelma. No, minä selitin tilanteen ja korjaaja katsoi minua vain sivusilmällä. Sitten hän esitti taas kysymyksen – isälleni, vilkaisemattakaan minuun. Kärsivällisesti jatkoin, mutta minkäänlaista huomiota en osakseni saanut sen keskustelun aikana. Asiakaspalvelualttiutta löytyi vasta, kun minä sitten loppujen lopuksi tietokonetta hakiessani kaivoin pankkikortin esiin. Surullista…
Mulla on käýnyt noin kans peliä ostaessani.
Minä: ”Onks teillä tietoa, minkälainen peli tää Jak1 ja Jak2 on siihen kolmoseen verrattuna?”
Myyjä: ”Joo.”
Minä: ”Niin että tuota, onko ne molemmat samanlaisia, niin kuin esim. R&C jatkavat sarjaansa hyvin samanlaisina?”
Myyjä: ”Joo ei.”
Minä: ”Niin no miten ne eroaa?”
Myyjä: ”No siis toihan on se ykkönen ja toi kakkonen.”
Minä: ”Niin onko niissä joku oleellinen ero? Onko ne 1 ja 2 myös seikkailu/räiskintäpeleja?”
Myyjä: ”Joo ei ole.”
Jne jne jne. Ostin sitten molemmat.
Täytyy sanoa IT-alan asiakaspalvelua (niin myynti- kuin muutakin) tehneenä, että asiakaspalvelijalle on usein helpointa olettaa asiakkaan olevan täysi idiootti, jolle kaikki pitää vääntää rautalangasta ja joka todennäköisesti ei tiedä mitään mistään. Lähestymistapa tulee valittua sen mukaan millaisen kuvan asiakas itsestään ensimmäisillä sekunneilla antaa – peli- ja viihde-elektroniikkayhteyksissä tämä tarkoittaa usein sitä, että naispuolisten tai vanhojen asiakkaiden kanssa oletus on, että nyt ollaan ostamassa jotain jollekulle muulle. Ja asiakaspalvelijan asennehan yleensä muuttuu jos asiakas osoittaakin jotenkin tietävänsä mistä puhuu.
Kannattaa muistaa, että myyjän kannalta ei ole kovin kivaa kuunnella huutoa siitä kuinka myytiin väärä peli tai väärälle laitteelle, kun typerä asiakas ei ole tajunnut selvittää mitä on ostamassa. Muutaman tällaisen tapauksen jälkeen samoja oireita esittävältä saatetaan hyvinkin kysyä, että kai nyt sitten ihan oikeasti tietää mille konsolille se peli olisi tarkoitus hankkia. Kyseessä on itsesuojeluvaisto, ei niinkään mikään tarkoituksellinen ylenkatsominen.
Veljeni opetti minulle Grand Theft Auton pelaamisen ollessani 11v ja yhä olen hulluna peliin. Minulla on ikivanha PlayStation. Mennessäni kysymään siihen sopivia pelejä saan hyväntahtoisen huvittuneen katseen minua kohti, eihän noita pelejä enää myydä oikein missään, mutta aina minuun on asiallisesti suhtauduttu. Törkeää kohtelua silti alkuperäisellä!
Itse olin ostamassa World of Warcraftin lisäosaa sen ilmestymispäivänä. Edelläni jonossa oli mies joka kinasteli myyjän kanssa pelin keräilyboxin ostosta. Ilm mies olisi halunnut varata sen ja tulla maksamaan myöhemmin. Myyjä ei kuitenkaan siihen suostunut ja vetosi siihen että haluakkaita ostajia löytyy varmasti että he myyvät boxit niille jotka ovat valmiita maksamaan heti. Mies paukkasi kiukuissaan liikkeestä ulos. Kun oma vuoroni tuli ja esitin asiani sain kerrassaan loistavaa palvelua. Ei ylenkatsovia ilmeitä tms. Myyjä kysyi että haluanko normaalin vai keräilyversion yms. taisi vielä toivottaa peli-iloakin
Menin ostamaan telkkaria, yhdessä poikaystäväni kanssa ja telkkari tuli minulle. Etsin myyjän ja kerroin mitä haen ja kyselin, poikaystäväni oli vain vieressä eikä kommentoinut mitenkään. Silti myyjä, miesmyyjä siis, puhui poikaystävälleni eikä minulle. Muutaman kerran jälkeen kimpaannuin ja sanoin että MINÄ olen se asiakas ja tapoihin kuuluu vastata sille joka kysyy! Ja lähdin pois, ostin telkkarin toisesta liikkeestä, jonne menin yksin kun en halunnut samaa kokemusta toiste!
XBoxille ei taida edes olla Rock Bandia, tarkoitit varmaan XBox360-konsolia. Siitä varmaan johtui aspan päänaukominen.
näinhän tuo menee. Ostin ensimmäisen autoni niin myyjä esitteli sitä vain veljelleni. Vein autoni korjattavaksi. Heti oletetaan että se on mieheni. Ja kun on mokkulasta kyse niin tietysti myyjän oletus on että se on mieheni nimissä. Olimme ostamassa (huom.) yhteistä autoa niin myyjä tarjosi sitä vain miehelleni koeajettavaksi ja istui itse etupenkille viereen(ite kömmin sitten hölmistyneenä taakse)! Olipa sekin ukko ihmeissään kun koeajon jälkeen mieheni kysyi, että mitäs mieltä minä olen, että minusta riippuu otetaanko… Muistan vieläkin hetken kun pähkäilin siinä ääneen että ”niin.. onkoha tuo nyt sittenkää kovin hyvä” myyjän ilme piirtyi mieleen
Minä olen jo kauan sitten oppinut, että halutessani kodinelektroniikkaa otan mukaan jonkun miespuolisen kaverin näyttelyesineeksi. Myyjä puhuu kaverilleni, minä vastailen ja esitän tarkentavat kysymykset. Menee yleensä huomattavasti kivuttomammin näin kun jos alkaisi inttää siitä, että tarvitseeko kaltaiseni pieni hento nainen ihan niin tehokasta tietokonetta tai millaisilla ominaisuuksilla tahdon telkkarini.
Voi hyvää päivää. Just näinhän niitä asenteita muutetaan. ”Kun on niin vaikeeta, niin emmä viitti.”
Lähes sama juttu käy meille nuoremmille miespuolisillekkin, ei tosin peleje ostaessa, mutta jos jotain printtereitä tai muuta kyselee niin kyllä ne vilkuilee että oiskos jotakin vanhempaa herraa mukana. Huvittavaa kylläkin kun ei ne myyjät ole montaa vuotta vanhempia. Huvittavaa myös se että ne ei ees tiiä mistä ne puhuu.
Olen huomannut ihan samaa, yllättävän suuri osa kodinkone- ja atk-myymälöiden myyjistä on joko idiootteja, kusipäitä tai niitä ei kiinnosta. Eniten ärsyttää, kun tiedät tarkkaan, mitä haluat ja yrität vertailla hintoja… jolloin myyjä hyökkää, pyytämättä, kimppuun, väkisin tuputtamaan myymälän kalleinta mallia, vihjaillen, ettet vain tiedä haluavasi sitä.
Kaikkein ikävin kokemukseni oli kun World of Warcraftin tuorein lisäosa julkaistiin, ja kyseisen pelin saattoi käydä hakemassa noin puoliltaöin. Eipä parempaakaan tekemistä ollut ja seuraava päivä vapaata, joten lähdin ostamaan. Jonoa oli jonkun verran mutta ei paljon, ja siinäpä aikani odottelin vuoroa; ihan normaalia kaupankäyntiä, kunnes tuli minun vuoroni. Ilmoitin, että olen varannut pelin ja ilmoitin nimeni. Ensimmäisenä myyjä kysyi että onko peli tosiaan varattu minun nimelläni, ja kun ilmeni että nimenomaan minä olen pelin varannut ja sen tahdon ostaa, alkoi tämä n. 30-vuotias mieshenkilö nauraa. Kyllä, päin asiakkaan naamaa. Onhan se kivaa, jos on hauskaa olla töissä puoliltaöin ja vastaan käveleekin yhtäkkiä parikymppinen naishenkilö joka tahtoo ostaa pelin. Ilmeisesti on mahdotonta uskoa, että naiset osaavat ja haluavat pelata, varsinkin kun kyseistä peliä pelannee yli 13 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti… Vastedes hommaan pelini muualta.
Joskus olin ostamassa itsekseni nappikuulokkeita mp3-soittimeen, ja vaikka jouduinkin jonkun aikaa palvelua odottamaan kun myyjällä oli toinen asiakas, niin se ei haitannut. Palvelu oli nimittäin erinomaista ja myyjä osasi kertoa ihan kiinnostavaa tutkimustietoakin kuulokkeiden vertailuista, vieläpä minulle, joka kuuluu hameväkeen. Ja tämä vieläpä halpatavaraliikkeessä! Siitä jäi kyllä hyvä mieli.
Kyllä joissain liikkeissä saa asiallista palvelua ja niissä huonommissakin on monesti yksittäisiä hyviä myyjiä.
Mutta no, real life esimerkki shall we?
Etsin MP3 soitinta, tärkeimmät kriteerit on halpa hinta ja akkukesto, tekstinäyttö on plussaa, 2 GB riittää erittäin hyvin talletustilaks.
Myyjä lyö kouraan about 160€ maksavan ”soittimen” jolla voi katsoa elokuvia ja videoita, akkukesto musiikkikäyttöön 4-5 ja videoon 2h. 8 GB muistia.
Hyllystä löyty sitten 50 €, tekstinäytöllinen 2 GB muistilla varustettu soitin jossa lupailtiin hieman yli 20h akkukestoa. Lupaus piti paikkansa.
Minäkin sain eilen hyvää palvelua Expertiltä. Olin ostamassa uutta laturijohtoa koneeseeni ja myyjä oli heti valmis auttamaan vaikka olen nainen. Suosittelen!
Kertokaa nyt ihmeessä näiden liikkeiden nimet joissa naisia halveksitaan.
Ja tehkää valitus johtoportaaseen.
Karseeta.
Naiset ovat siitä jänniä asiakkaita että jos niille menee myymään jonkun pelin ja se sattuu olemaan väärä, niin varmasti syyttävät myyjää kun ei myynyt oikeaa tuotetta. Eli en ihmettele yhtään vaikka kyselisivät että tunnistatko nyt varmasti X_Boxin, varmasti tekevät sen ihan kokemuksen perusteella ja siitä saat syyttää ihan kanssasisariasi.
Miehetkö eivät tee koskaan samaa? Älä viitsi yleistää kaikkia.
Ei tee ainakaan niin usein. Naisilla tuo on ihan normaalia, syytetään muita omasta virheestä. Mies ei kehtaa mennä liikkeeseen jos on huomannut mokanneensa pelin valinnassa vaan kärsii nahoissaan. Näin se vain yleensä menee, toki poikkeuksia löytyy puolin jos toisinkin, mutta ei merkittävästi.
Mies ei mene siksi valittamaan kauppaan, koska mitään virhettä ei ole ikinä tapahtunut
,
Erkki, näinhän se menee. Jos mies ostaa esim. X-box pelin ja sattuukin omistamaan PS3 konsolin, niin hän ennemmin ostaa sen X-Box konsolin ja sanoo kaikille että oli suunnitellut tekevänsä niin alunperinkin kuin menisi liikkeeseen sanomaan että on valinnut väärän pelin tietämättömyyttään
Ihan asiakaspalvelun kannalta ajatellen on minusta asiallista varmistaa, että asiakas varmasti tietää mitä on ostamassa. Nykyisin on olemassa niin monia erilaisia laitteita, joihin menee kutakuinkin samannäköisiä ohjaimia/levyjä/muita palikoita, että erehtymisen vaara on täysin todellinen.
Itse olin ostamassa bluray-leffaa ja jopa odotin kassan kysyvän minulta tiedänkö varmasti ostavani bluray-elokuvan, en tavallista DVD:tä ja kertovan, että bluray ei toimi tavallisessa DVD-soittimessa. Minun mielestäni on hyvän myyjän velvollisuus suojella asiakasta ilmiselviltä vahinkotilanteilta ja -paikoilta.
Kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä ei tietenkään edes pysty kartoittamaan, mutta ne kaikkein selvimmät ja myyjän kokemuksella yleisimmiksi arvioitavat pitää selvittää ja varmistaa. Tai ainakin hyvä myyjä selvittää.
Ja tuohon omaan ostotapahtumaani: Myyjä jolta blurayn ostin, varmisti että tiesin mitä olin ostamassa ja mainitsi, että bluray ei toimi tavallisessa DVD-soittimessa, joten isot propsit hänelle!
Niinno riippuu tietenkin, milloin tämä on tapahtunut, mutta kyllä nykyään voi jo olettaa että ihmiset tietävät, mikä blu-ray on. Täytyy olla aika tynnyrissä kasvanut jos ei ole vielä tätä uutta formaattia huomannut, varsinkin kun ne kotelot on ihan erinäköisiä kuin normaalit dvd-elokuvakotelot.
Tietenkin jos kyseessä on vanhus tms henkilö, joka vaikuttaa hyvin sellaiselta ettei välttämättä tiedä, niin sitten kannattanee neuvoa. Sanoin nyt tämänkin kun joku tulee muuten kuitenkin valittamaan että ”NOEINEKAIKKIOSAA”. Eikä tarviikaan.
Ei ole hajua minullakaan mikä mokoma on , kun en ole ollut tekemisissä ja ilmeisesti ei tarvettakaan ole ilmaantunut. En vain pahemmin katsele/ostele leffoja, dvd-soitin jäänyt ostamatta myös. Mutta noh.. totta jos kiinnosstaisi olisin ottanut selkoa ennenkuin sellaisiin koskisin.
-25v <.< -
Itsehän työskentelen parhaillaan ihan tavallisen marketin kassalla, mutta sielläkin tulee varmisteltua, että ”olihan tarkoitus ottaa pannu- eikä suodatinkahvia” tai ”tämä on ykkösolutta, olihan tarkoitus ottaa nimenomaan sitä”. Yleensä kyseisten tuotteiden pakkaukset ovat nimittäin täysin identtisiä pieniä symboleja lukuunottamatta, joten imo on ihan asiallista varmistaa, ettei vahingossa ole tullut otettua väärää tuotetta. Hyvin usein asiakkaat ovat olleet skarppeina, mutta joskus on tullut napattua väärä tuote. Itse kysyn tätä _aina_ ainakin kyseisten tuotteiden kohdalla, mutta koska kaikki eivät kysy, tulee joskus palautuksia, kun on tullut ostettua pannukahvia, mutta kukaan, ei mies eikä nainen, ole tästä asiasta raivostunut, kun myyjä on myynyt väärän tuotteen. :p
Ja siis se vielä, että asiat voi esittää muutenkin, kuin esim. ”No lololol mixx ostat jotain pannukahvia, vähä jälkeenjäänyttä! Tiäx milt kahvipannu näyttää?!”
Mullekin kävi tässä muutama vuosi sitten hauska/ärsyttävä juttu kun lähdin ostamaan ensimmäistä omaa läppäriäni ja isäni tuli mukaan. Hauskaa tässä on se, että isäni on näitä ns. vanhan kansan ihmisiä, eikä ole koskaan käyttänyt konetta saati että haluaisi opetella. Kun menimme liikkeeseen, niin aina kun kysyin esim. minkä kokoinen muisti on? onko tässä jotain ylimääräisiä ohjelmia mukana? jne. miesmyyjä vastasi aina isälleni. Isäni sitten lopulta sanoi, että jos nyt vaan vastaisit mun tytölle kun mä en tajua noista mitään.
mulla oli hauskaa kun myyjän ilme oli ihan hämmästynyt.
Samoin pelikaupassa kun olen pari kertaa käynyt 15-vuotiaan pikkuveljeni kanssa niin hän se on sitten se viisaampi siellä *huoh* Miesten mielestä nähtävästi nainen ei voi vain osata mitään elektroniikkaan liittyvää…
Itse olen tietokoneliikkeessä töissä ja kyllä kohdellaan asiakkaita tasapuolisesti sukupuolesta välittämättä !
Jep, hyvin tavallista tuo alentuva kohtelu. Itse kävin kerran ostamassa erään ”lisäosan” pelikoneeseeni yhtä tapahtumaa varten ja myyjä oli lähinnä hämmentynyt. Lopulta menin itsekin noloksi ja aloin perustelemaan miksi ostin kys. osan…tähän myyjä tuhahti nokka pystyssä että ”taitaa olla pikkaisen liian aikaista sitä tapahtumaa ajatellen”.
Wtf???
Olen itse työskennellyt yrityksen nettihelpdeskissä ja yhdyn täällä jonkun esittämään kokemukseen, että ikävä kyllä kokemuksen myötä jokaista yhteydenottajaa alkaa oletusarvoisesti kohtelemaan täysin ‘tampiona’ netti/tietokoneasioihin liittyen, ellei asiakas anna aihetta olettaa jotain muuta.
Yleisin vastaus kysymykseen: ”Mitä selainohjelmaa käytät” kun on ”Mikä se on?” ja kun kysyy, että käyttääkö asiakas mahdollisesti IE:tä, Mozilla Firefoxia tai Operaa, yleisin vastaus on: ”Tää on tää Soneran/Elisan/jonkun muun netti”. Ja närkästyvät, kun käytän kysymyksissäni ”nettinörttien jargonia” (= selain, Internet Explorer, Mozilla, Firefox, Opera). Jossain vaiheessa, kun näitä vastauksia ja asiakkaan turhautumisia oli tullut riittävän monta peräkanaa, alkoi kysymään, että minkälainen logo siellä selaimen kulmassa on. Ja sitten joku otti nokkiinsa, kun häntä pidetään ihan tampiona…
Yritän tehdä puhelut mahdollisimman helpoiksi ja vaivattomiksi asiakkaille, jotta heidän asiansa saataisiin hoidettua mahdollisimman nopeasti ja sujuvasti, mutta kaikkia ei vain ilmeisesti voi miellyttää.
Jos siis johonkin IT-asiaan/nettiin liittyvässä palvelutilanteessa asiakaspalvelija kyselee sinulta typeriä ja yksinkertaisia kysymyksiä, niin älä ota sitä henkilökohtaisesti. Asiakaspalvelija ei ajattele juuri sinun olevan tietämätön näistä asioista, vaan hän yrittää tehdä asioinnin asiakkaiden massalle mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi. Ja ennen kuin olette kunnolla päässeet alkuun, jokainen meistä kuuluu siihen asiakkaiden massaan.
Noh, aina ei voi tietää kaikkea ”tavallistakaan”, joten itse olen tyytyväinen kun it-tuki kysyy ja neuvoo rautalangasta.
Esim. tavallinen kysymys (töissä) on: ”Mikä on koneen numero?”
Siis mikä numero?? Sekö, joka on pohjassa ja mikä niistä kolmesta, vai sekö joka on kannessa? Vai joku ihan muu? Entä ip-osoite. Sori vaan, en ole niin innostunut koneestani, että lonkalta sen muistaisin, taikka edes sitä, mistä se löytyy. Tai muita koneen sielunelämän asioita.
Toinen juttu on koneen etähallinta (töissä). It-tuki kysyy, saako ottaa koneen hallintaan. Sanon ”kyllä” ja sitten k.o. tukihenkilö jää odottamaan, että teen jotain, jonka viimeksi olen tehnyt kerran vuosi sitten. Sitten kun sanon, että en muista mitä pitää tehdä, niin voi sitä huokailua typerälle tytölle.
Kyllähän nämä stereotypiat istuvat syvässä ja kolikolla on toinenkin puoli sikäli että aika monet naiset nimenomaan itse ruokkivat ko. ajattelua kieltäytymällä jääräpäisesti opettelemasta mitään tekniikkaan liittyvää. Toimin opetustehtävissä hyvin teknisellä ja miesvaltaisella alalla ja pyrin kohtelemaan kaikkia samalla tavalla, myös harvoja naisopiskelijoita.
Osa heistä tekeekin samat hommat kuin ”äijätkin”, jopa paremmin, mutta aika monella on valitettavasti sellainen asenne että ”minä olen nainen, minun ei tarvitse ymmärtää tekniikasta mitään, se on miesten hommaa”. Tällä syyllä useimmiten yritetään välttyä ”ikäviltä” hommilta kuten likaiset tai hiukan enemmän opiskelua/harjoitusta vaativat tehtävät.
Samoin lähipiiristä löytyy naishenkilö jonka mielestä hänen ei ”tarvitse” esimerkiksi opetella käyttämään tietokonettaan tai kännykkäänsä kuin aivan minimaalisella perustasolla ja kaikkien asetusten yms. teko on ehdottomasti ”miesten hommaa”, eli hän puolustelee sillä laiskuuttaan opetella uusia asioita.
Päivityksiä edes kerran kuussa, pliis?
Voisin kertoa täysin vastakkaisen (harvinaisen) poikkeuksen… Olin kerran kuskina miespuoliselle kaverilleni, joka oli ostamassa partakonetta. Naismyyjä esitteli erilaisia koneita, minä pyörin ihmettelemässä lähihyllyjä. Seisahduin kaverini viereen, edelleen lähihyllyä silmäillen. Myyjä kääntyi minuun päin, näytti konetta ja kysyi ystävällisesti ”miltäs tämä näyttäisi siellä kotikylppärissä?”. Sain sitten naurultani sanottua, ettei kone tule ikinä mun kylppärissäni olemaan, kun ihan koulukavereita ollaan… En tosin pidä tätä piristävänä poikkeuksena; oletus, että yhdessä liikkuvat nainen ja mies ovat aina pari, on lähes yhtä ärsyttävä kuin stereotypia tekniikkaummikoista naisista.
Kromisomivirhe on vaivannut nyt aikas kauan jo? Pitäskö tehä asialle jotain laiska ylläpito?
Maailman seitsämäs ihme! TÄÄ MESTA TOIMII TAAS???!!! Viellä kun alkaisivat päivittää…
kahtos täälläki on ylläpito herännyt koomasta….
You Sir/Madam are the enemy of csonfuion everywhere!
AZTuYd zcnqobsfhbua
anteeksi olikin vain harhaluulo. koomassa ovat edelleen
Njaa, no itsekin naispuolisena pelaajana voin vain ihmetellä. Koskaan en ole saanut väheksyvää kohtelua pelikaupassa, vaan kysymyksiin on vastattu jos niitä olen esittänyt. Oman kokemuksen perusteella suosittelisin, että kerrot tarkasti ja suoraan mitä haluat, esim. ”Peli X, mahdollinen versiotieto, konsolille Y” niin aivan varmasti saat palvelua.
Vähemmistöön kuuluvanan pelaajaryhmänä meidän vaan pitää hyväksyä se, että suurinosa naisasiakkaista pelikaupassa ei tiedä mitä on ostamassa. Syy on yksinkertaisesti se, että yleensä ne ovat vanhempia ostamassa peliä lapsilleen ja heillä ei ole välttämättä harmainta haisuakaan moisista ”hömpötyksistä”. Itse lelukaupassa työskennelleenä (meillä myytiin myös pelejä) tämä tuli kyllä harvinaisen selväksi. Useimmat asiakkaat eivät lelujen tai pelien päälle ymmärtäneet ja kyselivät meiltä jos halusivat tietää, mutta yleensä hakivat jotakin tyyliin ”Mun pitäis löytää joku Pokémon Goldie, Gold, Silver tai jotain? Onko teillä jotain semmosta?”
Useimmista peleistä on multiplatform julkaisuja ja oheiskamaa erilaisine ohjaimineen riittää. Tämän vuoksi ei mielestäni ole ollenkaan outoa jos kauppias esittää tarkentavia kysymyksiä varmistuakseen siitä, että asiakas saa juuri sitä mitä on hakemassa. Varsinkin, kun noissa tuotteissa ei välttämättä ole palautusoikeutta ja sitten on kaikilla paha mieli.
Ole siis suora ja tarkka siitä mitä haluat. Kyllä se myyjä pääsee kärryille viimeistään siinä vaiheessa, että asiakas tietää mistä puhuu.
Päivän paras vitsi: ”Viimeisimmät tarinat” ja päivämääränä ”3.5.2010″
Buahhahaahahhhhaaaa 
Tänään on merkkipäivä: uusin tarina täyttää puoli vuotta! Onneksi olkoon!
Ihme sivusto. Eivät julkaise edes kaikkia lähetettyjä tarinoita (tiedän siksi kun omaa kertomustani erään kotimaisen pizzafirman työntekijästä) ja sitten vedetään ihan hiljaiseksi koko paikka…way to go!
Itse asiassa puoliTOISTA vuotta