Olin lukiolaistyttönä melkein 10 vuotta sitten ostamassa farkkuja. Vaateliike oli tunnettu hyvistä farkkuvalikoimistaan ja etsiskelin aikani sopivan mallisia housuja korkeista pinoista. Tuntui, etten millään löydä ja päätin kysyä myyjältä osaisiko hän neuvoa minulle, mistä pinosta minun kannattaisi etsiä seuraavaksi. Lähelläni oli hyllyä järjestelemässä keski-ikäinen naismyyjä ja pyysin häneltä mielestäni kohteliaasti apua kertoen minkä malliset farkut olisivat minulle sopivat. Vastaus tyrmäsi täysin. Myyjä alkoi paasata minulle voimakkaalla äänellä, että ”Nyt on juuri se lauantai, kun kaikki ihmiset ovat ostoksilla. Itse täällä täytyy kaikkien etsiä, ei täällä kukaan ehdi auttaa!”, jne. Seisoin kuuntelemassa ja tunsin häpeää siitä, että olin rohjennut häiritä myyjää. Poistuin paikalta melko pian kohtauksen jälkeen ja kummastelin mielessäni sitä, miten monta kertaa myyjä olisikaan ehtinyt osoittaa minulle joitain farkkupinoja siinä ajassa, minkä hän käytti moittimiseen.

Muutaman vuoden ajan vältin visusti menemästä uudelleen kyseiseen liikkeeseen. Myyjällä oli tuolloin ilmeisesti vain huono päivä, mutta tapaus oli niin voimakas, että yhä tänäkin päivänä ostoksilla ollessani olen valmistautunut siihen, että kysymisestä saattaa milloin tahansa seurata tiukka puhuttelu.

-Tuolloin nuori